Astrologinen sektio on perinteinen tekniikka, joka jakaa syntymäkartat kahteen laajaan olosuhteeseen: päiväkaavioihin eli diurnaalisiin kaavioihin ja yökaavioihin eli noktunaalisiin kaavioihin. Erottelu perustuu siihen, onko Aurinko syntymähetkellä horisontin ylä- vai alapuolella. Sektio ei korvaa merkkejä, huoneita, aspekteja tai planeettojen hallitsijoita. Sen sijaan se tarjoaa yhden kontekstikerroksen sen arvioimiseksi, miten planeetat voivat toimia kartan sisällä.
Perusperiaate on yksinkertainen. Päiväkaaviossa Aurinko on horisontin yläpuolella, yleensä jossakin huoneista seitsemän–kaksitoista. Yökaaviossa Aurinko on horisontin alapuolella, tavallisesti huoneissa yksi–kuusi. Käytetty tarkka huonejärjestelmä voi vaikuttaa rajatapauksiin, erityisesti silloin, kun Aurinko on lähellä askendenttia tai deskendenttiä, joten karttaa tulisi mahdollisuuksien mukaan tarkastella tarkan syntymäajan perusteella.
Perinteinen astrologia liittää kaikki seitsemän näkyvää planeettaa jompaankumpaan sektioon. Aurinko, Jupiter ja Saturnus kuuluvat päiväsektioon. Kuu, Venus ja Mars kuuluvat yösektioon. Merkurius on muuntautuva: sitä pidetään päiväsektioon kuuluvana, kun se nousee ennen Aurinkoa, ja yösektioon kuuluvana, kun se nousee Auringon jälkeen. Ohjelmistot saattavat näyttää Merkuriuksen vaiheen tai sen suhteen Aurinkoon, mutta taustalla oleva ajatus on havainnollinen. Merkurius muuttaa näkyvyyttään ja asemaansa suhteessa auringon kiertoon.
Omassa sektiossaan olevan planeetan ajatellaan usein pystyvän ilmaisemaan ominaisuuksiaan paremmin. Päiväkaaviossa Aurinko ja Jupiter ovat erityisen hyvin linjassa kaavion olosuhteiden kanssa. Myös Saturnus kuuluu päiväsektioon, vaikka sen symboliikka vaatii tarkempaa harkintaa, koska Saturnukseen liitetään rajat, viivästykset ja rajoitukset. Yökaaviossa Kuu ja Venus ovat sektiossaan, kun taas Mars liittyy kaikkein läheisimmin noktunaalisiin olosuhteisiin.
Tämä ei tarkoita, että sektorinsa ulkopuolella oleva planeetta olisi automaattisesti haitallinen tai että sektiossaan oleva planeetta takaisi helppoutta. Sektio on muokkaava tekijä, ei tuomio. Planeetan merkkiolosuhteella, huonesijainnilla, hallinnalla, arvokkuudella, aspekteilla ja suhteella kartan hallitsijaan on edelleen merkitystä. Sektio auttaa kuvaamaan ympäristöä, jossa planeetta toimii.
Mars ja Saturnus ovat erityisen hyödyllisiä tekniikan opettelussa. Molemmat voivat edustaa vaikeuksia, mutta perinteinen astrologia erottaa niiden suosimat olosuhteet. Kylmänä ja kuivana planeettana Saturnus on yleensä helpommin hallittavissa päiväkaaviossa, jossa sen ominaisuudet ovat yhteensopivammassa ympäristössä. Kuumana ja kuivana planeettana Mars on yleensä helpommin hallittavissa yökaaviossa, jossa kaavion noktunaalinen luonne voi lieventää sen voimakkuutta. Kun jompikumpi planeetta on sektionsa vastainen, sen haastava symboliikka saattaa vaatia tulkinnassa tietoisempaa käsittelyä.
Kuvitellaan kaksi karttaa, joissa Mars on samassa merkissä ja huoneessa. Toisessa Mars on yökaaviossa ja toisessa päiväkaaviossa. Sama sijainti voi kuvata molemmissa aloitteellisuutta, rohkeutta, ristiriitoja, kilpailua tai kiireellisyyttä. Sektio ei pyyhi näitä merkityksiä pois. Se voi kuitenkin antaa viitteitä siitä, onko Marsilla luonnollisempi ilmaisukanava vai muuttuuko sen voima todennäköisemmin reaktiiviseksi, ylikierroksilla käyväksi tai vaikeasti säädeltäväksi. Muu kartta määrittää, miten tämä ero ilmenee ihmisen elämässä.
Käytännöllinen tapa käyttää sektiota alkaa viidestä vaiheesta. Ensimmäiseksi määritä, onko Aurinko horisontin ylä- vai alapuolella. Toiseksi tunnista sektioon kuuluva valonlähde: päiväkaaviossa Aurinko tai yökaaviossa Kuu. Kolmanneksi huomioi, mitkä planeetat kuuluvat kartan sektioon. Neljänneksi kiinnitä erityistä huomiota Marsiin ja Saturnukseen ja tarkastele, onko kumpikin niistä sektiossa vai sen ulkopuolella. Lopuksi vertaa sektion tilaa huoneiden aiheisiin ja planeettojen välisiin suhteisiin sen sijaan, että tulkitsisit sitä erillään muusta kartasta.
Sektioon kuuluva valonlähde voi myös korostaa karttaa. Aurinko päiväkaaviossa tai Kuu yökaaviossa on valonlähde, joka on paremmin linjassa kartan yleisten olosuhteiden kanssa. Tämä ei tee toisesta valonlähteestä merkityksetöntä. Se tarjoaa yksinkertaisesti perinteisen tavan kysyä, kumpi valo kantaa suurempaa kontekstuaalista painoarvoa. Sektioon kuuluvan valonlähteen merkkiä, huonetta, vaihetta ja aspekteja voidaan tämän jälkeen tarkastella osana kartan keskeistä rakennetta.
Sektio on arvokas myös siksi, että se kannustaa ehdolliseen tulkintaan. Sen sijaan että jokaista sijaintia pidettäisiin yhden kiinteän merkityksen kantajana, astrologi kysyy: Millaisessa kartassa tämä planeetta toimii? Mitkä ominaisuudet saavat tukea kartan rytmistä? Mitkä taipumukset tarvitsevat rajoittamista, harjoittelua tai tietoista suuntaamista? Näiden kysymysten avulla kartan tulkinnasta tulee täsmällisempää ilman, että tekniikasta tehdään jäykkää pisteytysjärjestelmää.
Aloittelijoille sektio sopii parhaiten toisena tulkintakierroksena. Aloita opettelemalla kartan tärkeimmät sijainnit ja huoneiden aiheet. Lisää sen jälkeen sektio syventämään ymmärrystäsi planeetoista, erityisesti Saturnuksesta, Marsista, Jupiterista ja Venuksesta. Vertaa ajan myötä karttoja, joissa on samankaltaisia sijainteja mutta erilaiset päivä- tai yöolosuhteet. Tällaiset vertailut osoittavat, miten konteksti muuttaa ilmaisua samalla kun astrologian symbolinen kieli säilyy.
Astrologinen sektio esittää syntymäkartan lopulta ympäristönä eikä luettelona erillisistä ominaisuuksista. Päivä ja yö muodostavat perustavan rytmin, ja planeetat reagoivat siihen eri tavoin. Huolellisesti käytettynä sektio voi tehdä perinteisestä karttatulkinnasta vivahteikkaampaa, vertailevampaa ja tarkkaavaisempaa suhteessa kunkin planeettasymbolin ympärillä vallitseviin olosuhteisiin.